Sadutus ja tarinointi – miten ne tukevat lapsen kielen kehitystä?

Sadutus ja tarinointi ovat hauskoja tapoja tukea lapsen kielellistä kehitystä. Kun lapsi saa kertoa tarinoita ja tulee kuulluksi, hänen sanavarastonsa, mielikuvituksensa ja kerronnan taitonsa kehittyvät. Sadut antavat tilaa mielikuvituksen kasvaa – saduissahan kaikki on mahdollista!

Kerronnan taidot ovat tärkeä osa lapsen kielellistä kehitystä. Kerronnan taitoja lapsi tarvitsee esimerkiksi kun hän jakaa kokemuksistaan, osallistuu leikkeihin ja luo kaverisuhteita. Jos lapsen kielenkehityksessä on haasteita, yksi keskeinen kuntoutuksen tavoite voi olla kerronnan taitojen vahvistaminen.

Mitä ovat lapsen kerronnan taidot?

Kerronnan taidot tarkoittavat lapsen kykyä kertoa tapahtumista niin, että kuulija ymmärtää niiden kulun. Kerronnan taidot ovat tärkeitä siksikin, että ne ovat yhteydessä  lasten sosiaalisiin kaverisuhteisiin. Lapsi, jolla on hyvät kerronnan taidot, pystyy neuvottelemaan kavereiden kanssa, osaa kehitellä yhteisiä leikkejä sujuvasti ja osaa sanoittaa mielikuvitustaan. 

Kerronnan taitoihin kuuluvat esimerkiksi:

  • tapahtumien järjestäminen
  • juonen rakentaminen
  • tunteiden ja ajatusten kuvaaminen
  • syy–seuraussuhteiden ymmärtäminen

Nämä taidot kehittyvät erityisesti leikki-iässä.

3 tapaa kehittää lapsen kerronnan taitoja

1. Yhteistarinointi

Yhteisten tarinoiden keksiminen on hauska tapa harjoitella kieltä. 

Voitte esimerkiksi:

  • kertoa tarinaa vuorotellen lause kerrallaan
  • jatkaa toistenne aloittamaa tarinaa
  • keksiä tarinan yhdellä alkuäänteellä

Yhteistarinointi kehittää lapsen mielikuvitusta, sanavarastoa ja kykyä rakentaa tarinan juoni. Sitä on hauskaa tehdä vaikka yhteisellä automatkalla tai illalla iltapalapöydässä. Hauska tapa harjoitella yhteisen tarinan luomista on ottaa kuvia tai esineitä pussista satunnaisessa järjestyksessä ja sijoittaa kuva tai esine tarinan seuraavaan käänteeseen. Yhteinen, rento hassuttelu on tärkeää, ja samalla aikuinen antaa mallia, miten tarinaa voi kuljettaa eteenpäin. 

2. Satuhieronta

Satuhieronnassa tuodaan lempeän kosketuksen avulla sadun maailma konkreettisesti iholle. Lapsi voi pötkötellä matolla, ja aikuinen kertoo tarinaa ja samalla ikään kuin sivelee tarinan käänteitä lapsen selkään.

Satuhieronta voi:

  • rauhoittaa lasta
  • tukea keskittymistä
  • tarjota elämyksellisen tavan kokea tarina

Monille lapsille se toimii myös hyvänä rauhoittumishetkenä päivän päätteeksi. Satuhieronnassa lapsi saa keskittyä lempeään kosketukseen ja vain kuunnella tarinaa. Lisätietoa satuhieronnasta: www.satuhieronta.fi

3. Sadutus

Lapsen luomat kertomukset ja tarinat ovat tärkeitä ja arvokkaita. Sadutuksessa aikuinen pyytää lasta kertomaan sadun. Aikuisen tehtävä on kirjata satu sellaisenaan ylös. Sadutus-menetelmä on yksinkertainen. Siihen tarvitaan vain kynä ja paperia. Lasta pyydetään kertomaan satu, ja se kirjoitetaan ylös sellaisenaan. 

Sadutuksessa tärkeää on, että aikuinen:

  • ei korjaa lapsen kertomusta
  • ei lisää siihen omia ajatuksiaan
  • kirjaa tarinan sellaisena kuin lapsi sen kertoo

Kun tarina on valmis, se luetaan lapselle. Lapsi voi halutessaan täydentää tai muuttaa kertomustaan.

Sadun voi lopuksi esimerkiksi kuvittaa tai tehdä siitä pienen kirjan. Sadutus vahvistaa lapsen kokemusta siitä, että hänen ajatuksensa ja tarinansa ovat arvokkaita.

Miksi tarinat tukevat lapsen kielen kehitystä?

Kun lapsi kertoo ja kuuntelee tarinoita, hän oppii uusia sanoja, harjoittelee kerrontaa ja käyttää mielikuvitustaan. Tarinat auttavat lasta myös ymmärtämään omia kokemuksiaan ja tunteitaan.👉 Jos haluat lisää käytännön keinoja, lue myös blogi “Miten tukea lapsen kielellistä kehitystä arjessa?”.

Miten tukea lapsen kielellistä kehitystä? 3 helppoa keinoa arkeen

Leikki-iässä lapsi oppii käyttämään kieltä moniin eri tarkoituksiin. Hän voi esimerkiksi:

  • kertoa kokemuksistaan
  • kysyä ja ihmetellä asioita
  • neuvotella kavereiden kanssa
  • keksiä omia tarinoita

Samalla lapsen kerronnan taidot kehittyvät. Nämä taidot ovat tärkeitä myöhemmin myös lukemisen ja kirjoittamisen oppimisessa.

Lapsen kielellistä kehitystä voi tukea arjessa lukemalla, leikkimällä ja loruttelemalla lapsen kanssa. Tärkeintä on vuorovaikutus aikuisen kanssa: tilanteet, joissa lapsi saa kuulla kieltä, käyttää sitä itse ja tulla kuulluksi.

Lapsen kielellinen kehitys etenee erityisen nopeasti 3–5 vuoden iässä. Sanavarasto kasvaa, lauseet pitenevät ja lapsi alkaa käyttää kieltä yhä monipuolisemmin esimerkiksi leikeissä, keskusteluissa ja tarinoissa.

Helpoin ja yksinkertaisin tapa tukea lapsen puheen ja kielen kehitystä on tavallinen arjen yhdessäolo.

Lukeminen tukee lapsen puheen kehitystä

Yksi tehokkaimmista tavoista tukea lapsen kielellistä kehitystä on yhdessä lukeminen. Lukeminen on ihanaa myös siksi, että siinä pysähdytään yhteisen tarinan äärelle, ollaan lähekkäin ja jaetaan yhteinen kokemus.

Yhteinen lukuhetki auttaa lasta:

  • oppimaan uusia sanoja
  • ymmärtämään tarinoiden rakennetta
  • harjoittelemaan kuuntelemista
  • keskustelemaan tapahtumista

Valitse kirjat lapsen kiinnostuksen ja kehitystason mukaan. Kun lapsi innostuu tarinoista, voi rohkeasti kokeilla myös hieman pidempiä tai haastavampia kirjoja. Joskus lapsi haluaa lukea saman kirjan yhä uudelleen. Omia tärkeitä tarinoita voi hyvillä mielin lukea niin kauan kuin se on lapselle tärkeää.

Yhdessä aikuisen kanssa luettu kirja voi auttaa käsittelemään myös vaikeampia aiheita turvallisesti. Samalla lapsen empatiakyky ja maailmankuva laajenevat. 

Leikki kehittää lapsen kieltä

Leikki on lapselle se luontaisin tapa toimia ja käsitellä arjen asioita. Leikissä lapsi luo oman maailmansa,  jossa hän voi viihtyä pitkiäkin aikoja. Parhaimmillaan leikki on mahtava flow-tila, jossa lapsi saa toteuttaa mielikuvitustaan joko yksin tai yhdessä muiden kanssa. 

Monet leikit ovat itse asiassa pieniä tarinoita, joissa hahmot tekevät asioita ja kokevat tunteita. Leikin aikana lapsi harjoittelee esimerkiksi:

  • tapahtumien kertomista
  • tunteiden sanoittamista
  • vuorovaikutusta
  • mielikuvituksen käyttöä

Lapset luovat oman leikkimaailmansa yleensä itse, mutta joskus on paikallaan, että aikuinenkin uskaltautuu heittäytymään leikin flowhun. Aikuinen voi tukea kielen kehitystä samalla sanallistamalla tapahtumia ja rikastamalla leikkiä omillakin ehdotuksilla. Tärkeää on kuitenkin kunnioittaa lapsen aktiivista toimijuutta leikissä, eikä liikaa ohjailla leikkiä. 

Voit kannustaa lasta leikin ohessa kertomaan: 

  • Mitä tässä leikissä tapahtuu?
  • Miltä tästä hahmosta tuntuu?
  • Mitä sitten voisi tapahtua seuraavaksi?

Lorut ja riimit tukevat kielellistä tietoisuutta

Monesti ajatellaan, että lorut kuuluvat vain sylittelyleikkeihin vauvoille ja taaperoille. Lorut, riimit, runot innostavat kuitenkin ihan kaiken ikäisiä lapsia. Yhteiset loru- tai runohetket tarjoavat mahdollisuuden jaettuun myönteiseen yhdessäoloon. 

Lorut ja riimit auttavat lasta hahmottamaan kielen rytmiä ja äänteitä. Nämä ovat kuin kielellä leikkiä ja usein lapsia riemastuttaa hoksata riimejä ja kielikuvia.

Lorujen ja riimien avulla lapsi oppii:

  • kuuntelemaan tarkasti
  • tunnistamaan sanojen äännerakenteita
  • käyttämään kieltä luovasti

Loruihin voi yhdistää liikettä, kuten taputusta, hyppimistä tai tanssia. Kun lorut opitaan ulkoa, syntyy usein hauskoja yhteisiä hetkiä, vähän kuin yhteislauluja.

Isompien lasten kanssa voi myös keksiä omia riimejä ja lorutarinoita.

Vuorovaikutus on kielen kehityksen perusta

Lapsen kielen kehityksen tukeminen ei välttämättä vaadi erityisiä harjoitushetkiä. Usein tärkeintä on, että aikuinen pysähtyy lapsen luo ja keskustelee hänen kanssaan, kuuntelee lasta. Kannattaa välillä pysähtyä havainnoimaan, onko oikeasti ollut läsnä ja pysähtynyt lapsen luo vailla kiirettä ja keskittyen häneen.

Kun lapsi saa kertoa ajatuksistaan ja kokemuksistaan, hän oppii uusia sanoja ja tapoja ilmaista itseään. Ja mikä tärkeintä, hän saa kokemuksen, että häntä kuullaan ja hänen asioitaan arvostetaan.

Tietoturva Kertomassa

Kertoman puheterapeuteille asiakkaiden tietoturva on ehdottoman tärkeä asia. Kouluttaudumme jatkuvasti tietoturvaan liittyvissä asioissa ja seuraamme aktiivisesti lainsäädäntöä. Käytämme potilaskirjauksissa Diarium-potilastietojärjestelmää. Diarium-järjestelmälle on tehty ulkoinen tietoturva-auditointi, ja se täyttää A-luokan tietojärjestelmän vaatimukset. Diarium on Kanta-sertifioitu järjestelmä eli potilastiedot siirretään Kanta-järjestelmään.

Lue lapselle – 10 helppoa vinkkiä, joilla innostaa lasta kirjojen pariin

Tiesitkö, että lapselle ääneen lukeminen on tehokkain keino, jolla voit vaikuttaa lapsen tuleviin lukutottumuksiin? Lukemista ei voi aloittaa liian aikaisin. Jo pienelle vauvalle voi lorutella, laulaa ja lukea. Vauva nauttii kuuntelemalla vanhemman äänensävyjä ja rytmiä, vaikka ei vielä sisältöä ymmärtäisikään. 

Sen lisäksi, että lukemalla lapselle kirjoja luot pohjaa lapsen lukuinnolle ja -taidolle, tuet samalla vuorovaikutustaitoja ja kielenkehitystä. Puhe ja kieli kehittyvät aina vuorovaikutuksessa, kun lapsen kanssa ollaan yhteisen tekemisen äärellä, jutellaan, lasta kuunnellaan ja hänelle vastataan. Yhteisissä lukutuokioissa  syntyy positiivisia vuorovaikutustilanteita, jotka vahvistavat kielenkehitystä. 

Kokosimme  10 helppoa vinkkiä, joilla voit  innostaa lasta kirjojen ja lukuharrastuksen pariin. 

1. Raivaa arjesta tilaa yhteiselle lukuhetkelle 

Tämä on varmasti monelle se vaikein vinkki. Mistä löytää aikaa lukemiselle?  Koska arjessa ajasta kilpailevat kovin monet asiat, tee lukuhetkestä säännöllinen rutiini, ettei lukeminen jää kaiken muun jalkoihin.  Lukuhetken ei aluksi tarvitse olla pitkä, vaan lyhytkin päivittäinen tuokio auttaa eteenpäin. Sitä paitsi, aikaa lukemiselle saattaakin löytyä mukavan rutiinin synnyttyä enemmän! 

2. Ole itse mallina

Lue itse kirjoja, jotta lapsi saa tärkeän esimerkin lukevasta aikuisesta.  Kun lapsi näkee vanhempiensa nauttivan kirjojen lukemisesta, kiinnostus kirjoihin ja lukuharrastukseen syttyy helpommin. Jos luet mielelläsi e-kirjoja, kerro ja näytä lapselle, että luet kirjaa (muuten saatatkin antaa mallia jostain ihan muusta…). 

3. Pidä kirjat saatavilla

Laita lapsen omat kirjat esille niin, että hänen on helppo niitä katsella ja tutkia  aina halutessaan. 

4. Tee lukuhetkestä miellyttävä tuokio

Aikuisen jakamaton huomio on lapselle parasta maailmassa. Pyri olemaan lukuhetkessä aidosti läsnä. Yhdessä rauhoittuminen ja rentoutuminen tekee hyvää niin lapselle kuin aikuisellekin ja vahvistaa samalla myönteistä vuorovaikutusta. 

5. Valitse sopivantasoisia ja innostavia kirjoja

Kun kirja innostaa aikuista, kiinnostus välittyy myös lapselle. Tarjoa lapselle erilaisia kirjoja ja anna myös hänen valita kirja. Meille kaikille vanhemmille on varmasti tuttua, että lapsi haluaa kuulla saman tarinan yhä uudestaan ja uudestaan. Vaikka se voi olla vanhemmalle piinallista, kannattaa sama kirja lukea uudelleen, kunnes lapsi saa siitä tarpeekseen. Tarinassa voi olla joitakin lapselle erityisen tärkeitä aiheita, joita hän hahmottaa ja käsittelee. Kirja saattaa myös yksinkertaisesti viehättää lasta vaikka kauniiden kuvitusten vuoksi, mikä sekin lisää kiinnostusta lukuharrastukseen.

Sopivien kirjojen valintaan saa hyviä neuvoja kirjastosta, mistä päästäänkin seuraavaan vinkkiin eli

6. Käykää kirjastossa

Luo kirjastokäynneistä säännöllinen tapa jo pienen lapsen kanssa. Kirjaston lastenkirjaosastot houkuttelevat viihtymään kirjojen äärellä ja lapsen kanssa on helppo tutkia mielenkiintoisen näköisiä kirjoja. Anna lapsen valita häntä kiinnostava kirja lainattavaksi. Kirjaston henkilökunta osaa vinkata hyviä kirjoja eri ikäisille ja erilaisiin kehitysvaiheisiin ja aiheisiin sopien. 

7. Tee lukemisesta vuorovaikutteista

Ei ole ollenkaan huono asia, että lapsi keskeyttää lukemisen kysymyksillään ja kommenteillaan. Anna lapsen kysellä, osallistua tarinaan, kertoa itse. Jatkakaa sitten siitä, mihin jäitte. Välillä voitte keksiä yhdessä, miten tarina voisi jatkua.  

Aktiiviselle, vuorovaikutteiselle lukutuokiolle sopiva ajankohta on silloin, kun lapsi on vireä. Iltasatu ei yleensä ole paras hetki tähän, vaan iltasadun tarkoitus on rauhoittaa lasta, jolloin perinteisempi tapa eli vanhempi lukee ja lapsi kuuntelee, toimii paremmin. Yhteisillä lukuhetkillä voikin olla eri tarkoituksia.

Mitä sitten, jos olet jo tehnyt kaikkia edellä mainittuja, mutta lapsi ei silti tunnu yhtään kiinnostuvan kirjoista?

Kaikki lapset eivät todellakaan automaattisesti innostu kirjoista, vaikka vanhempi niitä kuinka tarjoaisi. Syitä tähän voi olla monia. Vilkas lapsi ei ehkä malta istahtaa paikoilleen, ja kirjan lukeminen tuntuu hänestä yksinkertaisesti tylsältä puuhalta. Lapsella saattaa olla myös huonoja kokemuksia esimerkiksi kirjoista, jotka eivät ole hänestä kiinnostavia. Tai liian vaikeista kirjoista. Jos lapsella on kielenkehityksen pulmia, hänen voi olla vaikea ymmärtää kuulemaansa, jolloin lukemiseen tarvitaan enemmän visuaalisia ja toiminnallisia elementtejä. 

Tärkeintä olisi löytää keinot, joilla lapsi saadaan houkuteltua kirjojen äärelle. Ensiksi ihan pieniksi hetkiksi, kunnes positiivisten kokemusten myötä syntyy tapa, jota voi jatkaa ja lukutuokioita pidentää. 

8. Monipuoliset kuvakirjat

Kuva tukee kuultua, auttaa ymmärtämään ja keskittymään tarinaan. Monet kuvakirjoista soveltuvat mainiosti isommillekin lapsille. Lapset voivat osallistua kerrontaan kuvien äärellä ja usein kuvista löytyy paljon uutta oivallettavaa. 

Luukkujen avaaminen on yllättävää ja jännittävää toimintaa, mikä on omiaan houkuttelemaan kirjan äärelle sellaisenkin lapsen, joka ei vielä muuten lukutuokiosta innostuisi. Myös kirjat, joissa on erilaisia tunnusteltavia pintoja tai ääniä, joita lapsi pääsee kokeilemaan, ovat hyviä. Yhteistä näille kaikille on se, että lapsi saa itse toimia aktiivisesti ja käyttää eri aisteja (näkö, kuulo, tunto). 

9. Uusi, innostava ympäristö

Mitä, jos kirjaa ei luetakaan tutussa paikassa sohvalla istuskellen? Tehkää maja pöydän alle ja menkää sinne lukemaan. Lähtekää retkelle metsään ja ottakaa luontokirja mukaan. Tai ottakaa metsäretkelle vaikka satukirja karhuista. Miten jännittävältä ja kiinnostavalta tarina tuntuukaan aidossa ympäristössä! Mielikuvitus herää, kun mietitte yhdessä, missä karhuperhe voisi asua, mistä ne hakevat ruokaa, mitä ne tekevät, miten leikkivät.

10. Tehkää kirjan tarinoista leikki

Etenkin, jos lapsella on kielenkehityksen vaikeuksia, on tärkeää, että tarinat tulevat helpommin eläväksi ja ymmärrettäväksi, kun mukana on leikkiä ja konkreettisia esineitä. 

Olemme käyttäneet puheterapeutin työssä esimerkiksi satuhahmoja, joilla on leikitty tuttuja satuja. Sellaisetkin lapset, jotka eivät ole innostuneet kuulemaan tarinoita, ovatkin innostuneet leikityistä tarinoista, ja sitä kautta on vähitellen herännyt kiinnostus myös luettuihin ja yhdessä katseltuihin kirjoihin. Leikki innostaa lapsia myös kehittelemään aivan uusia tarinan käänteitä (”Tämä susi onkin näiden possujen ystävä…”). 

Leikissä voi käyttää valmiita satuhahmoja, lapsen leluja tai askarrella hahmoja vaikkapiirtäen taikirjan kuvia kopioiden.

Perinteinen kirja vai äänikirja?

Jäimme vielä  pohtimaan äänikirjojen merkitystä kodin lukuharrastuksessa.  Esimerkiksi automatkoilla äänikirjat ovat käteviä, ja mukaansa tempaava tarina tekee odotustilanteista lapselle helpompia. Kaikille lapsille äänikirjat eivät välttämättä sovi, koska niistä puuttuu kuvien tuki tarinalle. Keskittyminen ja tarinan ymmärtäminen on helpompaa, kun lapsi saa katsella kuvia. Äänikirjaksi voi myös valita tuttuja  tarinoita, joiden kuunteleminen on helpompaa. Lapsi tietää,  mitä on tulossa ja pysyy juonessa mukana, vaikka keskittyminen välillä herpaantuisi.

Äänikirjoille on siis ehdottomasti paikkansa ja lämpimästi suosittelemme myös niiden käyttöä. Äänikirjat eivät kuitenkaan mielestämme korvaa fyysistä kirjaa.  Kirjan voi lukea lapsen tahdissa lukunopeutta säädellen,  se on helppo keskeyttää koska tahansa ja palata vaikka taaksepäin ihmettelemään jotakin lasta askarruttamaan jäänyttä kohtaa. Kirjan lukeminen on aito, positiivinen vuorovaikutustilanne lapsen ja vanhemman välillä-eli parasta, mitä voit lapsellesi antaa!

Lue lisää:

www.kertoma.fi

http://www.lukukeskus.fi

Juli-Anna Aerila, Merja Kauppinen: Sytytä lukukipinä. PS-Kustannus 2019.

Päivi Heikkilä-Halttunen: Lue lapselle! Opas lasten kirjallisuuskasvatukseen. Atena 2015.